Pihan talvisomistuksia

Tähän aikaan vuodesta, kun pihalla ei kuki mikään, on mukava piristää pihaa pienillä yksityiskohdilla.

Olen ripustanut vaahteraan tällaisen kodikkaan näköisen lintulaudan. Olen tunkenut sinne vuorotellen auringonkukansiemeniä ja pähkinöitä, mutta pahuksen punatulkku vain ilkkuu naapurin pihapuusta, eikä suostu tulemaan osaksi somistustani.

 

 

                                        Ovikyltti toivottaa tervetulleeksi kansainvälisesti.

 

 

 

 

                                   Portailla vapaamuotoinen asetelma "LUUTA JA LYHTY".

 

 

 

Myös Emmi on kantanut kortensa kekoon.
Tässä kolmiosainen kollaasi "Koirankakkapussit lumessa".
Huomaa kevääseen viittaava hempeä värisävy ja trendikäs epäsymmetrinen asettelu.

Ammattilais autoilijoita

Muutama vuosi sitten lähdin kotipihasta ajamaan Lielahteen päin. Ilma oli aurinkoinen ja radio pauhasi. Lamminpäässä olevassa risteyksessä pysähdyin punaisiin valoihin. Kun valot vaihtuivat, lähdin liikkeelle tarkoituksena kääntyä oikealle, mutta suojatietä hurahti polkupyörä, jonka vuoksi jouduin hidastamaan. PAM! Joku ajoi perääni. Salamana mieleeni palasi neuvot, mitä tulee tehdä, jos tulee kolari. "Älä ensimmäisenä soita poliisille. Soita isälle. Ota rekkari ylös. Tarkista henkkarit..." Neuvot kuuluivat päässäni kuin jonkun toisen puhumana ja samalla katsahdin taustapeiliin. Siellä näin kauhistuneen Katrin ja hänen tyttärensä hampaattoman hymyn. Katri oli lähtenyt ajamaan perässäni ja risteyksessä hän oli rattia kääntäessä vilkuillut muualle, eikä ollut siksi huomannut että väistin pyöräilijää. Ajoimme autot tien sivuun ja jotkut autot pysähtyivät suorittamaan kansallisvelvollisuuttaan silminnäkijänä. Eivät he kuitenkaan saapuneet paikalle, ihmettelivät varmaan vaan miksi se yksi nainen nauroi kaksinkerroin. Tarkastimme Katrin kanssa että komeasti kolahti ja päätimme jatkaa matkojamme ja sovimme että soitan isälle ja kerron asian.

Olen erittäin onnellinen siitä, että avioliiton myötä meillä on eri sukunimet. Vahinkotarkastajan luona asioidessa olisi voinut muuten vähän hävettää.

Taloyhtiömme AAKKOSET

A. ASKEL. Rappukäytävässä kulkiessaan Marko miettii monennelleko askelmalle ehtii, ennenkö Katri kurkkaa ovenraosta.

B. BLOGI. Koska meidänkin elämämme on tärkeä.

C. CHIHUAHUA. Niitä täällä asuu kaksi.

D. DIEETTI. Tulisi monelle tarpeeseen.

E. EHKÄISYVÄLINE. Kaikkia muita tässä yhteisössä lainaillaan, paitsi näitä.

F. FERAALI. Puutarhamme tämänhetkinen tila.

G. GEENIT. Parasta A-ryhmää.

H. HIUSTEN HALKOMINEN. Ei sovi ajatusmaailmaamme.

I. ISÄ. Jos emme osaa tai tiedä jotain, soitamme hänelle.

J. JOUHIPATJA. Meillä on yhteinen vieraspatja.

K. KARAOKE. Laulamme kovaa ja korkealta. Ja hyvin!!!

L. LÖYHKÄ. Kun roskapussi on unohtunut rappukäytävään.

M. MATKALAUKKU. SeKIN on yhteiskäytössä.

N. NÄKÖHARHA. Emmi lumitöissä.

O. OSAMAKSU. Usein käytössä.

P. PALELLA. Ei enää, kun talon eristeet on vaihdettu.

Q. QUEENSLAND. Rakas serkkumme asuu siellä.

R. ROSKALAATIKKO. Usein liian aikaisin täynnä.

S. SUKUVIKA. Sellainenkin löytyy, mutta ei siitä sen enempää.

T. TIIBETINSPANIELI. Näitä asuu täällä yksi.

U. UIMA-ALLAS. Ei ole, mutta palju on harkinnassa. VRT.OSAMAKSU

V. VAKAVARAISUUS. Hakusessa.

W. WASH AND WEAR. Suosimme tällaisia vaatteita, sillä emme tykkää silittämisestä.

X. XENOFOBIA. Emme kärsi tästä.

Y. YHTEINEN. Taikasana jolla saa lisää resursseja ja vähemmän vastuuta.

Z. ZUMBA. Videot löytyy, enää tarvitaan motivaatio.

Å. ÅKER SKIDOR. Osaamme myös ruotsia.

Ä. ÄITI. Antaa lohdutusta ja luottokorttia.

Ö. ÖISIN. On hiljaista.

Hupenevan jallupullon arvoitus, kaksi näkemystä

Koska emme itse käytä alkoholia, mutta kuitenkin tarjoamme sitä vieraille, meiltä löytyy kaapista aina jos jonkinlaista jämäpulloa. Tupareiden jälkeen jääkaappiin jäi mm. puolikas Jallupullo, joka siellä asusteli tyytyväisenä maitotölkin ja ketsupin välissä. Eräänä päivänä mieheni kysyi minulta, olenko juonut siitä. Sanoin että en tietenkään. Mies mutisi, että pullon sisällön määrä on vähentynyt, mutta sanoin ettei se ole mahdollista ja hän varmaankin muistaa määrän väärin.

Muutamaa päivää myöhemmin makoilin laiskana sohvalla ja katselin telkkarista hömppää. Katri avasi oven omilla avaimilla ja kävi vähän väliä huutelemassa oven välistä;

”Sinun pitää hankkia itsellesi joku työ.”

”Sinun pitää keksiä joku ala mitä ryhdyt opiskelemaan.”

”Lähde ulkoilemaan.”

Kun en olisi enää yhtään jaksanut mitään ehdotuksia, niin vielä kerran pieni pää kurkisti oven raosta: ”Minua häiritsee kun sinä koko ajan makaat!”. Hän jätti oven päivälukkoon, jottei joutuisi joka kerta kaivamaan avainta, kun saa jonkun minun elämääni koskevan kuningasidean jonka haluaa kanssani jakaa.

Yhdellä kerralla Katri tuli sisälle asti. Hän oli ollut lumitöissä ja pakkanen oli kangistanut vetreät lihakset. Siinä väitellessämme siitä pitäisikö minun lähteä pihalle vai ei, en juurikaan kiinnittänyt huomiota siihen, että Katri kävi jääkaapilla ja otti huikan Jallusta. Se lämmitti lumitöiden jälkeen.

Kului muutama päivä ja mieheni tuli vakavan näköisenä luokseni: ”Emmi, oletko sinä alkanut juomaan?”. Hän kai luuli että elon vaikeus on ottanut minusta niska-pers-otteen ja saanut minut avaamaan korkin. Sillä hetkellä mieleeni palasi kuva pienestä huutelevasta päästä oven raossa, kylmettyneestä lumitöiden tekijästä ja jääkaapista otetusta huikasta. Eipä tainnut vastaukseni kysymykseen olla kovin vakuuttava, kun räjähdin hervottomaan nauruun. Tajusin että Katrihan se sitä on käynyt maistelemassa ja tästä syystä pikku hiljaa Jallun sisältö oli vähentynyt. Hyvähän se on ettei päässyt pilaantumaan.  

 

 

Katrin versio:
Sattuipa kerran, että pesin Emmin koneella pyykkiä. Ja sitten ajattelin, että koska käytän heidän konettaan, voisin tehdä jotain heidän hyväkseen. Niinpä aloin imuroida perusteellisesti koko alakertaa. Siinä tuli jano ja kurkkasin, jospa jääkaapissa olisi jotain juotavaa. Siellä oli vain jallupullo ja pikaisen harkinnan jälkeen otin siitä pikku huikan, ikään kuin palkaksi. Pesukone oli rikki pari viikkoa, joten pyykkäsin, imuroin ja otin pikku huikan muutamana päivänä. En muistanut tietenkään mainita asiasta Emmille.  

Kylmää kyytiä

50-luvulla rakennetussa talossa voi joskus tulla esiin mitä kummallisempia ongelmia. Tänä talvena riesana on ollut itsestään pois päältä menevä lämminvesivaraaja. Täällä suihkussakäynteihin pitäisi vamaan muutenkin jakaa vuorot, koska mikäli molemmissa asunnoissa ollaan yhtä aikaa suihkussa, vesi tulee ärsyttävästi huonolla tai epätasaisella paineella. Tälläisessä tapauksessa pitää naapurin mielestä keskeyttää suihku ja huutaa kovalla äänellä: "ONKO JOKU SUIHKUSSA?!". Onpa joskus joku tullut koputtamaan meidän oveenkin ja sanomaan marisevalla äänellä; "Meillä ei riitä vesi, tuu äkkiä pois suihkusta!"

Vielä pahempi on se, että kesken suihkun saa päälleen jääkylmää vettä. Kerran jouduin, kaikista kielloista ja uhkauksista huolimatta, herättämään Katrin päiväunilta, koska lämmin vesi loppui ja seisoin jäässä shampoo päässä. Lopulta sain Katrin hereille ja hän meni pannuhuoneeseen painamaan taikanappia. Noin 20 minuutin päästä sain hiukset huuhdeltua.
ETTÄ TÄLLÄISTÄ WANHAN TALON TUNNELMAA.

Yksityisyys on yliarvostettua

Tänä aamuna klo 7.38 lapseni herätti minut, koska alakerrasta oli kuulunut "boing boing". Asiaa tutkittuani selvisi, että sehän oli vain Katri, joka oli tullut meille yleisavaimilla hakemaan huuhteluainetta (jonka olin lainannut viikko sitten, mutta unohtanut palauttaa). Samalla mukaan oli tarttunut myös pyykinpesuainepallero, joka muuten oli tokavika. Pyysin anoppia tuomaan tullessaan niitä lisää kaupasta. Säästyi omat rahat. :)

Potkupuku

Tilasin Norjasta onepiece-haalarin, mutta se oli haaruksista liian lyhyt ja myin sen 10cm itseäni lyhyemmälle Idalle. Suureksi ilokseni Katri tilasi minulle Halensilta lahjaksi rock-henkisen haalarin. Tämä on ihana kotona, mutta olenpa tainnut joskus vahingossa olla se päällä kaupassa, kyläilemässä, yms. Ja tässä ei ole sitä ongelmaa että olisi haaruksista liian lyhyt.

Vippaa mulle viitonen

Näinä levottomina aikoina iskee joskus akuutti rahapula. Silloin voi käydä seinän takana asuvan siskon kukkarolla, tietenkin luvan kanssa. Ikävä kyllä, krooninen rahapula vaivaa meitä molempia, mutta tänään Emmi oli rahoissaan. Nappasin kuvan sileästä setelistä.

Yhteinen imuri

Kun toisen imuri hajoaa ja toisen imurinsuulake hajoaa, voi voimavarat yhdistää ja koota yhteisen imurin. Pääosin järjestely on onnistunut ja imuri on risteillyt asunnosta toiseen ja välillä asunut porraskäytävässä. Yksi epäkohta asiassa kuitenkin on; Katri ei ikinä muista (tai viitsi) puhdistaa suulaketta. Ja kun imuri meille palautuu, se näyttää tältä:

Kerro kerro kuvastin

Meillä on ollut jo jonkin aikaa hankinnassa kokovartalopeili, siis sellainen josta yhdellä vilkaisulla näkee kokonaisvaikutelman. Koska sopivaa ei ole löytynyt, perheen naisväellä on ollut tapana kiivetä vessanpöntön päälle ja siitä hypätessä tarkistaa ohi vilahtava kuva vessan peilistä. Emmin muuttokuormassa havaitsimme iloksemme ison peilin ja pienen harkinnan jälkeen rohkenimme ottaa peilin ns. yhteiskäyttöön. Kun siskon puoliso on poistunut aamulla työpaikalleen, otamme yleisavaimen ja hyvin hiljaa ja salaisesti käymme tekemässä pikaisen peilauksen. Eikä Emmi edes herää.
Toisaalta kyllä; Emmi rikkoi jokin aika sitten oman meikkipeilinsä ja otti tavakseen hiippailla hakemaan G:n peilin lainaksi. Eikä tietenkään muistanut palauttaa, joten tilanne oli usein aamuisin varsin sekava. Vitsaus laantui vasta kun ostin Emmille uuden peilin Prismasta, 7,95€.




Kokovartalopeili Jysk - Reflection