perjantai 18. tammikuuta 2013

Hupenevan jallupullon arvoitus, kaksi näkemystä


Koska emme itse käytä alkoholia, mutta kuitenkin tarjoamme sitä vieraille, meiltä löytyy kaapista aina jos jonkinlaista jämäpulloa. Tupareiden jälkeen jääkaappiin jäi mm. puolikas Jallupullo, joka siellä asusteli tyytyväisenä maitotölkin ja ketsupin välissä. Eräänä päivänä mieheni kysyi minulta, olenko juonut siitä. Sanoin että en tietenkään. Mies mutisi, että pullon sisällön määrä on vähentynyt, mutta sanoin ettei se ole mahdollista ja hän varmaankin muistaa määrän väärin.
Muutamaa päivää myöhemmin makoilin laiskana sohvalla ja katselin telkkarista hömppää. Katri avasi oven omilla avaimilla ja kävi vähän väliä huutelemassa oven välistä;
”Sinun pitää hankkia itsellesi joku työ.”
”Sinun pitää keksiä joku ala mitä ryhdyt opiskelemaan.”
”Lähde ulkoilemaan.”

Kun en olisi enää yhtään jaksanut mitään ehdotuksia, niin vielä kerran pieni pää kurkisti oven raosta: ”Minua häiritsee kun sinä koko ajan makaat!”. Hän jätti oven päivälukkoon, jottei joutuisi joka kerta kaivamaan avainta, kun saa jonkun minun elämääni koskevan kuningasidean jonka haluaa kanssani jakaa.

Yhdellä kerralla Katri tuli sisälle asti. Hän oli ollut lumitöissä ja pakkanen oli kangistanut vetreät lihakset. Siinä väitellessämme siitä pitäisikö minun lähteä pihalle vai ei, en juurikaan kiinnittänyt huomiota siihen, että Katri kävi jääkaapilla ja otti huikan Jallusta. Se lämmitti lumitöiden jälkeen.

Kului muutama päivä ja mieheni tuli vakavan näköisenä luokseni: ”Emmi, oletko sinä alkanut juomaan?”. Hän kai luuli että elon vaikeus on ottanut minusta niska-pers-otteen ja saanut minut avaamaan korkin. Sillä hetkellä mieleeni palasi kuva pienestä huutelevasta päästä oven raossa, kylmettyneestä lumitöiden tekijästä ja jääkaapista otetusta huikasta. Eipä tainnut vastaukseni kysymykseen olla kovin vakuuttava, kun räjähdin hervottomaan nauruun. Tajusin että Katrihan se sitä on käynyt maistelemassa ja tästä syystä pikku hiljaa Jallun sisältö oli vähentynyt. Hyvähän se on ettei päässyt pilaantumaan.  
 
 
Katrin versio:
Sattuipa kerran, että pesin Emmin koneella pyykkiä. Ja sitten ajattelin, että koska käytän heidän konettaan, voisin tehdä jotain heidän hyväkseen. Niinpä aloin imuroida perusteellisesti koko alakertaa. Siinä tuli jano ja kurkkasin, jospa jääkaapissa olisi jotain juotavaa. Siellä oli vain jallupullo ja pikaisen harkinnan jälkeen otin siitä pikku huikan, ikään kuin palkaksi. Pesukone oli rikki pari viikkoa, joten pyykkäsin, imuroin ja otin pikku huikan muutamana päivänä. En muistanut tietenkään mainita asiasta Emmille.
 
 


3 kommenttia: